Arjen sankareita

Torstai 8.12.2016 klo 21:48 - Annukka

Kello 20.38 työpuhelimeeni tulee viesti, varovainen "Tota tota, tänne tarttis tulla huomennakin...". Soitan asentajalle, hän on edelleen työmaalla vaikka työpäivä päättyi periaatteessa klo 15.30. Tokihan hommia joudutaan tekemään vähän tilauskannan mukaan ja siinä meidän jannut ovatkin ihan ässiä - venymään ja puhaltamaan yhteen hiileen sitä paremmin mitä kiireempi on - mutta kun on aloitettu sorvin äärellä kello 7 aamulla, soisi että kotona oltaisiin joskus ennen iltakuutta. No, ei tänään, tämän sankarin kohdalla.

Arjen sankari kertoo, että työmaalla on myös toinen meidän heppu, työharjoittelija. Harjoittelija, joka oli ollut tänään koulussa, oli kuullut kaverin olevan ahdingossa ja MENNYT VAPAAEHTOISESTI KOULUPÄIVÄNSÄ JÄLKEEN AUTTAMAAN. Ei näistä kavereista voi olla kuin ylpeä.

Tyypit on öissä töissä eivätkä repostele sillä sen enempää. "Se tehään mitä täytyy" -asenteella mennään, kimpassa. Hulluja nuo putkimiehet. Ja aika mussukoita.

Psst. Olimme onneksi sen verran kaukaa viisaita, että kymmenenvuotisjuhlissamme lauantaina laitoin Herra Työharjoittelijan rekrytoimaan itse itsensä - helppoa, eikö.

Hän sai kortin käteen estradilla ja alkoi lukea "Moi, mä olen Markus. Kolmekymppinen mussukka ja ihan pian valmistumassa putkariksi. Olen ollut työharjoittelussa alkuvuodesta asti ja aivan loistoheppu. Musta tulee vielä stadin kovin putkari! Osoitettuani käsittämättömän upeaa asennetta, oppimiskykyä ja oma-aloitteisuutta ja tultuani tärkeäksi osaksi jengiä kysynkin 10 vuotiaan LVI-Huollon kasvojen edessä, näiden todistajien läsnäollessa minulta, tahdonko minä, TULEVAN SUPERPUTKARIN KOKO NIMI, ottaa heti opintojeni päätyttyä Helsingin LVI-Huolto Oy:n vakituiseksi työpaikakseni pakertaakseni osana porukkaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä?"

Hän nappasi hommasta heti kiinni, polvistui ja vastasi "Tahdon". Olemme onnellisia!

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: putkimies, sankari, öissä töissä